OMIA FIILIKSIÄ KROONISESTA SAIRAUDESTA

Helou! Ajattelin tulla kertomaan teille tänään hieman fiiliksiä ja ajatuksia miten mun elämä on muuttunut kroonisen sairauden myötä. Mulla diagnosoitiin tänä vuonna interstitiaalinen kystiitti eli virtsarakon kipuoireyhtymä, joka on melko harvinainen krooninen sairaus. Tein postauksen muutama päivä takaperin ic:stä ja toisesta sairaudestani virtsaputkisyndroomasta, joka tavoitti useita tuhansia ihmisiä. Olen edelleen tosi kiitollinen kaikille niille, jotka laittoivat tsemppaavia viestejä postaukseen, että muualle somekanaviini. Ette arvaakkaan kuinka mun mieli virkistyi hetkessä kun sain niin paljon virtuaalihaleja ja tsemppejä! Kieltämättä tää vuosi on ollut yhtä vuoristorataa, mutta uskon edelleen siihen, että edessäpäin on vielä toivoa. Luovuttaminen ei oo koskaan ollut mun juttu.

Astelin muutama viikko takaperin Dextran ovista sisään ja rukoilin mielessäni, että jos nyt mun kohdalle osuisi se osaava ja tietävä erikoislääkäri, joka pystyisi selvittämään mikä mulla oikein on. Sitä ennen olin kärsinyt useita kuukausia itkien monia aamuja, päiviä ja öitä. Mun koko elämä oli kääntynyt hetkessä ylösalaisin ja tuntui, etten pystynyt enää hengittää. Mua ahdisti niin paljon ja toivoin pahimpina kipupäivinä, että kumpa mä en nyt olisi tässä läsnä. Kaiken kivun, ahdistuksen ja masennuksen lisäksi mun muutamasta tärkeästä ihmisisestä oli osoittautunut täysin epäluotettavia ja epäkunnioittavia ihmisiä, mikä pahensi mun oloa suunnattoman paljon. Oon joskus miettinyt, että miten jollain ihmisellä voi olla näin paljon epäonnea omassa elämässään. Ehkä sille löytyy joskus selitys. Tai sitten ei.

White summer outfit1

Suurinosa meistä ihmisistä on joskus kokenut elämässään varmasti pahan tulehduskierteen tai sairastanut niin monta päivää, että on meinannut lähteä järki. Pahinta kumminkin on elää epätietoisuudessa. Kun kipu ei vaan hellitä ja siihen ei löydy minkäänlaista syytä, olo on niin hirvittävä ettei sitä voi sanoinkuvailla. Mä koin näitä kauhunhetkiä useita kuukausia ja voin sanoa, että se oli mun elämän hirveintä aikaa. Koko mun lähipiiri, parisuhde ja oma elämä kärsi siihen aikaan kun mua ei oltu diagnosoitu oikein ja olin valvonut useiden viikkojen ajan kivuissa tietämättäni mikä mulla oikein oli meneillään. Ihmisen mieli on niin helposti rikottavissa. Siihen ei tarvita montaakaan tekijää.

Mun on pakko myöntää, että musta on tuntunut kokoajan siltä, että tää krooninen sairaus on halunnut viedä multa vapauden, iloisuuden, positiivisuuden ja itsetunnon. En oo pystynyt enää näkemään normaalisti rakkaita ihmisiä, nauttimaan elämän pienistä hetkistä, olemaan positiivinen ja rakastamaan itseäni. Pahimpina päivinä oon katsonut peiliin ja todennut, että mä en oo se ihminen joka olin ennen tätä kivuliasta sairautta. Joskus oon vain romahtanut lattialle itkemään ja toivonut, että tää kaikki tuska loppuisi. Ehkä joskus, ehkä jonain kauniina päivänä.

Yritän luottaa siihen, että olemassa on pelastus ja pystyn taas joskus löytämään vapauttavan fiiliksen, rakastamaan itseäni juuri sellaisenaan kun olen ja olemaan kivuton pysyvästi. Ehkä kaikkea tätä raskasta aikaa oppii myös arvostamaan kun joskus kipu hellittää.

White summer outfit

Haluan vaan sanoa teille kaikille lopuksi, että eläkää täysiä, nauttikaa elämästä ja rakastaa läheisiänne. Koskaan ette voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Oon oppinut arvostaan elämää ihan eritavalla lähikuukausina ja se on oikeesti tosi tärkeetä loppupeleissä.

22 kommenttia

  1. Tää avaa kyllä silmiä, rohkeasti kirjoitettu <3 Olet upea Jenna!

    VastaaPoista
  2. Voi muru<3 Kuulostaa yhtä raskaille ajatuksille, mitä mäkin kävin läpi tulehduskierteessä muutama vuosi sitten... Ikinä ei sais sanoo näin, koska kaikki tuntee erilailla, mutta; Mä niin tiedän miltä toi epätoivo tuntuu :( Oon varma et pian löytyy jotain mikä helpottaa<3 Hang on there, pusss ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi täysin kunnolla tietää sunkaan fiiliksiä, mutta epätoivo tuntuu varmasti jokaisella meistä yhtä hirveelle :( Paljon tsemppiä sullekkin ihana ja toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Pakko luottaa siihen, että apu löytyy<3

      Poista
  3. Anonyymi8/01/2017

    Tää oli hieno ja avaava teksti❤ Kaikkea hyvää sulle❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon ja sinulle myös!<3

      Poista
  4. Sä oot niin sinnikäs! Ja nimenomaan nuo viimeiset lauseet olisi syytä jokaisen muistaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko jaksaa vaan painaa eteenpäin ja luottaa siihen, että apu on edessäpäin<3 Ihana oot :*

      Poista
  5. Hieno teksti! PALJON tsemppiä sulle ja toivottavasti kivut nyt helpottaisi edes vähän. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja niimpä<3 Toivotaan parasta! :)

      Poista
  6. Ihan järjettömän iso halaus ja tsemppiä sinne <3 Itse myös kroonista sairautta sairastavana tiedän nuo hetket, kun kipu vie kaikki voimat ja ihan totaallisesti romahtaa lattialle itkien.. Toivon kyllä hurjasti, että sulle saataisi pian apua ja hyvät hoidot!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos superisti!<3 Voi ei ikävä kuulla, että sullakin on krooninen sairaus :( Sinne myös suuret tsempit ja halaukset<3

      Poista
  7. Niiin niin paljon tsemppiä! <3 Ja pakko sanoa että näytät tässä asussa ihan törkeen upeelta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanuus ja ihana kuulla!<3

      Poista
  8. Anonyymi8/02/2017

    Mä sairastuin itse kuusi vuotta sitten epämääräseen suolistosairauteen, ja voin kertoa mitä tuskaa tämä on ollut. Tosiaan oireina oksentelu ja se että vatsa on todella sekaisin koko ajan eikä vessan läheltä voi poistua, paino putosi alussa 30kiloa ja painonkin vain 35kg pahimmillaan. Ihminen joka oli ennen koko ajan menossa ja tekemässä kaikkea onkin nyt oman kodin vanki. Elämä on ollut siitä lähtien todella rankkaa, oma pää on mennyt niin jumiin tämän kanssa että oikeastikko elämäni on tämmöistä? Siitä aiheutunut paha paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö.En voi käydä edes kaupassa, niin yritäppä siinä hoitaa kaverisuhteita..
    Tsemppiä sulle ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kamalaa kuulla, että sullakin on tuollainen ikävä sairaus! :'( Kyllä kipu ja oireilu vaan rajottaa niin paljon omaa elämää valitettavasti.. Tiedän niin sun fiilikset. Kaikkea hyvää sulle ja suuret tsempit!<3

      Poista
  9. Mää niin toivon että sun olo helpottaisi etkä joutuisi kärsimään tuon sairauden takia! ps. tää asu on ihana <3

    VastaaPoista
  10. Kuulostaa tosi ilkeältä sairaudelta :( tsemppiä ja jaksamista <3

    VastaaPoista
  11. Mä niin voin samaistua tohon tulehduskierteen aiheuttamaan pahaan fiilikseen ja siihen kuinka se heijastuu ihan kaikkeen.. Mulla on ollut viimeisen 8 vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti poskiontelontulehduksia, jotka kestää yleensä muutaman kuukauden kerrallaan. Ikinä ei se ensimmäinen antibiottikuuri auta, vaan yleensä vasta kolmas tai neljäs. Oon niin loppu välillä,että ymmärrän ihan täysin mistä kirjoitat. Vaikka noi meijän sairaudet ei oo ihan suoraan verrannollisia, niin ymmärrän silti,et miltä tuntuu rampata lääkäristä toiselle, leikkauksesta leikkaukseen eikä mikään auta kuukautta kahta kauempaa..huoh.. :( Tällä hetkellä ontelot on hallinnassa, mutta kuinka kauan.. sitä en vielä tiedä :/

    Tsemppiä ja ihanaa viikon jatkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala ikävä kuulla sunkin tilanteesta ja kiitos paljon!<3

      Poista

Muistathan kommentoida asiallisesti. Vastaan vain postauksiin liittyviin kysymyksiin :)

Instagram: jeannajolienne
Snapchat: jeannayjuliett
Facebook page: Jeannays
Youtube: Jenna Juliet
Email: jeannaysblog@gmail.com